Kielletty Himo

Luku 1: Kipinöiden Syttyminen

Tiina asteli baarin hämärään saliin, hänen korkokenkiensä kopina kaikui lattialla kuin haaste. Hän oli pukeutunut tiukkaan, mustaan nahkamekkoon, joka korosti hänen muodokkaita käyriään ja sai päät kääntymään. Tiina ei ollut täällä pelkästään drinkin vuoksi – hän oli metsästämässä. Hänen katseensa osui Mikaeliin, joka nojaili baaritiskiin, olutlasi kädessään. Miehen tummat silmät kohtasivat hänen katseensa, ja ilmassa leijui sähköä.

'Tarvitsetko seuraa, vai pelkäätkö, että poltan sinut katseellani?' Tiina heitti, kävellessään suoraan Mikaelin luo, hänen äänensä oli terävä ja itsevarma.

Mikael naurahti, hänen hymynsä oli yhtä aikaa röyhkeä ja kutsuva. 'Polta vaan, kulta. Minä kestän kuumuutta. Mutta varo, ettet itse pala.'

Tiina nojasi tiskiin hänen viereensä, hänen hajuvedensä makea tuoksu sekoittui Mikaelin maskuliiniseen aftershaveen. 'Minä en pala. Minä sytytän. Kysymys kuuluu, kestätkö sinä liekkejäni?'

Mikael siemaisi oluttaan, hänen katseensa liukui Tiinan kaulaa pitkin alas hänen dekolteelleen. 'Kokeillaan. Mutta varoitan, minulla on tapana ottaa ohjat.'

Tiina nauroi, hänen naurunsa oli matala ja viettelevä. 'Unelmoitko? Minä en anna kenenkään ohjata minua. Jos haluat pelata, pelaat minun säännöilläni.'

Heidän sanailunsa oli kuin tanssia, terävää ja täynnä piilotettua himoa. Baarin melu häipyi taustalle, kun heidän välillään syttyi jotain, mitä kumpikaan ei voinut kiistää. Tiina tunsi, kuinka hänen sydämensä hakkasi nopeammin, ja Mikaelin silmissä paloi sama nälkä, joka sai hänen ihonsa kihelmöimään.

'Oletko valmis ottamaan riskin?' Mikael kysyi, hänen äänensä oli käheä, melkein kuiskaus.

Tiina kumartui lähemmäs, hänen huulensa olivat vain senttien päässä Mikaelin korvasta. 'Riski on minun toinen nimeni. Seuraa minua, jos uskallat.'

He nousivat ja suuntasivat baarin takaosan hämärään nurkkaan, missä kukaan ei huomaisi heitä. Tiinan käsi liukui Mikaelin paidan alle, hänen sormensa tunsivat miehen kovan, lihaksikkaan vatsan. Mikael veti hänet lähemmäs, hänen kätensä puristivat Tiinan lantiota, ja heidän huulensa kohtasivat kiivaassa, nälkäisessä suudelmassa. Tiina tunsi, kuinka hänen kehonsa syttyi, hänen ihonsa oli jo kostea himosta, ja Mikaelin hengitys muuttui raskaaksi, lähes huohottavaksi.

'Helvetti, sinä saat minut niin kovaksi,' Mikael murisi, hänen äänensä oli täynnä raakaa halua.

Tiina hymyili ilkikurisesti, hänen kätensä liukui alemmas, tuntiessaan Mikaelin housujen läpi. 'Hyvä. Haluan sinut kovana. Mutta muista, minä päätän, milloin ja miten.'

Heidän kehonsa painautuivat toisiaan vasten, hiki alkoi helmeillä heidän ihollaan, ja Tiinan sydän jyskytti villisti. Hän tiesi, että tämä oli vasta alkua – ja että yöstä tulisi unohtumaton.