Kielletty Himo

Luku 1: Kipinän Syttyminen

Istuin baarin nurkkapöydässä, siemailin viskiäni ja tarkkailin huonetta. Ilta oli vasta nuori, mutta Helsinki oli jo täynnä elämää. Silmäni osuivat häneen – Miraan. Hän seisoi baaritiskillä, punainen mekko tiukasti vartaloaan vasten, korostaen jokaista kaarta. Hänen katseensa oli terävä, itsevarma, ja kun hän huomasi minut, hänen huulilleen nousi pieni, ilkikurinen hymy.

'Mitä tuijotat, stranger?' hän sanoi kävellessään luokseni, äänessään leikkisä haaste. Hänen äänensä oli matala, melkein käheä, ja se sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin.

'Vain jotain, mitä en voi vastustaa,' vastasin, nojaten taaksepäin tuolillani ja kohottaen kulmakarvaani. 'Sinä et näytä naiselta, joka pelkää katseita.'

Hän nauroi, terävästi ja itsevarmasti, istuen vastapäätäni ilman lupaa. 'En pelkää mitään. Entä sinä? Näytät siltä, että pelaat varman päälle.'

'Vain, kunnes löydän jotain, minkä vuoksi kannattaa ottaa riski,' sanoin, katseeni lukittuna hänen silmiinsä. Hänen tuoksunsa – jotain makeaa ja mausteista – täytti ilman välillämme. 'Ja usko pois, sinä näytät riskiltä, jota en voi jättää väliin.'

Mira nojautui lähemmäs, hänen huulensa olivat vain senttien päässä omistani. 'Varo mitä toivot, kulta. Minä en ole mikään helposti kesytettävä.'

'Hyvä,' kuiskasin, ääneni tummuen. 'En kaipaa helppoa.'

Hänen silmänsä välähtivät, ja tiesin, että peli oli alkanut. Hän nousi ylös, nyökkäsi kohti baarin takaosaa ja sanoi: 'Tule. Katsotaan, kestätkö tahtini.'

Seurasin häntä, sydämeni hakaten. Käytävä oli hämärä, ja kun hän painoi minut seinää vasten, tunsin hänen kätensä kaulallani, lujana mutta kiusoittelevana. 'Oletko varma, että haluat tämän?' hän kysyi, hänen hengityksensä kuumana korvaani vasten.

'Olen varma, että haluan sinut,' vastasin, ääneni käheänä himosta. Hänen huulensa osuivat kaulaani, ja tunsin, kuinka kehoni syttyi tuleen. Hänen kätensä liukuivat alemmas, ja tiesin, että olimme ylittäneet pisteen, josta ei olisi paluuta.

Hänen sormensa kiusoittelivat vyötärölläni, ja minä vedin hänet lähemmäs, haluten tuntea jokaisen sentin hänen kehostaan omiani vasten. 'Sinä saat minut niin kovaksi,' kuiskasin, ja hänen naurunsa oli pimeä ja viettelevä.

'Hyvä, koska minä olen jo märkä,' hän vastasi, hänen äänensä täynnä lupausta. Hänen kätensä liukuivat alemmas, ja tunsin, kuinka hän kiusoitteli minua, saaden minut huokaisemaan. Ilma välillämme oli sähköinen, ja tiesin, että pian olisimme molemmat hikoilevia, huohottavia ja täysin hallitsemattomia.

Mutta juuri kun olimme valmiita antamaan periksi, ovi käytävän päässä avautui, ja me molemmat jähmetyimme, sydämemme hakaten – ei pelosta, vaan puhtaasta, kielletyestä himosta, joka oli vasta alkamassa.